Gerbiilieni esittelyt!

Hehei! 

Nyt sai vuoronsa gerbiilini! Eli esittelypostaus gerbiileistäni, jotka myös supersilppureina tunnetaan.

 Kauhia purupöly kun joku tomera on sudittanut menemään...

  Naarasgerbiilini ovat syntyneet 14.2.2014 ja ovat nimeltään Rhea (leveämpi valkoinen viiru kaulassa) ja Nyks.

 Gerbupylly! Uusi kookospähkinä oli ihan huippujuttu.

 Gerbiileillä on hyvä olla virikettä, he tykkäävät kovin silputa pahvia ja sitä on hyvä ollakkin runsaasti tarjolla. Omistajan vaan täytyy ottaa pahveista mahdolliset teipit ja tarrat pois, niitä kun ei saisi vahingossakaan päätyä pikkuterminaattorin elimistöön.

 Todella uteliaita ja erittäin seurallisia eläimiä nämä. Lajitoverin seura on lähes elintärkeää ja miuakin tullaan aina ihmettelemään terroja siivotessani niin, että minimonsterit ovat jopa tiellä jatkuvasti. :D

*tuijo*

 Sain ystävänpäivänä sydänterveiset gerbuiltani *sydän*

Tyttöjen himpun yli 100cm leveä terra, joka oli aiemmin vanha akvaario. Sain tämän kuin onnenpotkun osuman seurauksena käytettynä ja voi mikä riemu gerbuille tulikin kun asumuksesta tuli isompi (ennen 80x 40cm huitteilla pinta-ala)!

Uroksiin..

 Kolme veljestä, Kettu, Ilves ja Leijona (*6.8.2014) asuvat minulla toisessa metrin leveässä terrariossa.

 Leijona pikkuisena. *sydän*

 Pieni pää ja suuri maailma!

 Kettu

 Poikien kämppä kun luokseni muuttivat tänne juuri luovutusiän saavuttaneina syyskuun puolenvälin korvilla. Huomaa tomera suditus ruudukkomökissä!

Koisaavat kuin kanat orrella. :D Vasemmalta Leijona, Ilves ja Kettu.

 Pojat pöytälamppuni valossa (ja ilmeisesti myös lämmössä) ahdistelemassa Nukkumattia.

Gerbiilit ovat lemmikkinä todella helppohoitoisia verrattuna vaikkapa koiraan tai marsuun. Gerbiilit ovat peräisin aavikoilta, joissa luonnostaan juovat vähän vettä = pissivät vähemmän kuin monet muut jyrsijät = haisevat vähemmän. Lisäksi gerbiilit ovat todella perusterveitä yleensä ja ovat äärimmäisen viihdyttäviä sopivassa elinympäristössä temmeltäessään. Iso asumus, kaivelumahdollisuudet, tekeminen ja lajitoveri ilmiselvien ruoan ja veden kera tekevät ihmeitä. :)

 Pöytälamppuni valossa he näyttävät sangen kohtalokkailta.. :D

 Sitten koisattiin taas, tällä kertaa kasassa. Äitinikin pitää gerbiileistäni, vaikka ei niin muista pitkähäntäisistä jyrsijöistä välitäkkään. Kuulemma taikatempun tekee se, että gerbuilla on karvainen häntä.

Gerbiilit ajavat asunnossani myös television virkaa, näiden pikkuterminaattoreiden touhua saattaa jäädä tuijottamaan pitkäksikin toviksi heidän ollessa aktiivisimmillaan. Todella sympaattisia tyyppejä, jotka ovat minut saaneet nauramaan vaikka kuinka olisi surullinen olo. *sydän*

 En tiedä kuinka mukava nukkuma-asento tämäkin voi olla.. :D

Herrat osaavat ottaa rennosti!

Tässä vielä PP:n entisen työharjoittelijan ottama poikuekuva viimesyksyltä. :D Poikasia oli yhteensä 7 ja kuvassa emo myös.

Tässä vielä todella ihanat Keravan Pallossa MYYNNISSÄ olevat gerbupojat:

 Tällä kaverilla on tummanpunaiset silmät, upeat minun mielestäni!

 Suditustoimintaa todistetusti harjoitetaan paljon! :D

Vasemmalla puolella näkyy toinen gerbumies, tummasilmäinen. Ihanat vaaleat karvat näillä kummallakin kaveruksella. *sydän* Kotia nämä supersosiaaliset kaikkeenosallistujat siis vailla. *vink vink*

-Meri

P.S

Tämä ei ole gerbiili??  Käy kurkkaamassa myös edellinen postaukseni urosmarsuistani ( KLICK ) *sydän*