sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Gerbiilieni esittelyt!

Hehei! 

Nyt sai vuoronsa gerbiilini! Eli esittelypostaus gerbiileistäni, jotka myös supersilppureina tunnetaan.


 Kauhia purupöly kun joku tomera on sudittanut menemään...

  Naarasgerbiilini ovat syntyneet 14.2.2014 ja ovat nimeltään Rhea (leveämpi valkoinen viiru kaulassa) ja Nyks.



 Gerbupylly! Uusi kookospähkinä oli ihan huippujuttu.

 Gerbiileillä on hyvä olla virikettä, he tykkäävät kovin silputa pahvia ja sitä on hyvä ollakkin runsaasti tarjolla. Omistajan vaan täytyy ottaa pahveista mahdolliset teipit ja tarrat pois, niitä kun ei saisi vahingossakaan päätyä pikkuterminaattorin elimistöön.

 Todella uteliaita ja erittäin seurallisia eläimiä nämä. Lajitoverin seura on lähes elintärkeää ja miuakin tullaan aina ihmettelemään terroja siivotessani niin, että minimonsterit ovat jopa tiellä jatkuvasti. :D

*tuijo*

 Sain ystävänpäivänä sydänterveiset gerbuiltani *sydän*

Tyttöjen himpun yli 100cm leveä terra, joka oli aiemmin vanha akvaario. Sain tämän kuin onnenpotkun osuman seurauksena käytettynä ja voi mikä riemu gerbuille tulikin kun asumuksesta tuli isompi (ennen 80x 40cm huitteilla pinta-ala)!

Uroksiin..

 Kolme veljestä, Kettu, Ilves ja Leijona (*6.8.2014) asuvat minulla toisessa metrin leveässä terrariossa.

 Leijona pikkuisena. *sydän*


 Pieni pää ja suuri maailma!

 Kettu


 Poikien kämppä kun luokseni muuttivat tänne juuri luovutusiän saavuttaneina syyskuun puolenvälin korvilla. Huomaa tomera suditus ruudukkomökissä!

Koisaavat kuin kanat orrella. :D Vasemmalta Leijona, Ilves ja Kettu.

 Pojat pöytälamppuni valossa (ja ilmeisesti myös lämmössä) ahdistelemassa Nukkumattia.

Gerbiilit ovat lemmikkinä todella helppohoitoisia verrattuna vaikkapa koiraan tai marsuun. Gerbiilit ovat peräisin aavikoilta, joissa luonnostaan juovat vähän vettä = pissivät vähemmän kuin monet muut jyrsijät = haisevat vähemmän. Lisäksi gerbiilit ovat todella perusterveitä yleensä ja ovat äärimmäisen viihdyttäviä sopivassa elinympäristössä temmeltäessään. Iso asumus, kaivelumahdollisuudet, tekeminen ja lajitoveri ilmiselvien ruoan ja veden kera tekevät ihmeitä. :)

 Pöytälamppuni valossa he näyttävät sangen kohtalokkailta.. :D

 Sitten koisattiin taas, tällä kertaa kasassa. Äitinikin pitää gerbiileistäni, vaikka ei niin muista pitkähäntäisistä jyrsijöistä välitäkkään. Kuulemma taikatempun tekee se, että gerbuilla on karvainen häntä.

Gerbiilit ajavat asunnossani myös television virkaa, näiden pikkuterminaattoreiden touhua saattaa jäädä tuijottamaan pitkäksikin toviksi heidän ollessa aktiivisimmillaan. Todella sympaattisia tyyppejä, jotka ovat minut saaneet nauramaan vaikka kuinka olisi surullinen olo. *sydän*

 En tiedä kuinka mukava nukkuma-asento tämäkin voi olla.. :D

Herrat osaavat ottaa rennosti!

Tässä vielä PP:n entisen työharjoittelijan ottama poikuekuva viimesyksyltä. :D Poikasia oli yhteensä 7 ja kuvassa emo myös.


Tässä vielä todella ihanat Keravan Pallossa MYYNNISSÄ olevat gerbupojat:
 Tällä kaverilla on tummanpunaiset silmät, upeat minun mielestäni!

 Suditustoimintaa todistetusti harjoitetaan paljon! :D

Vasemmalla puolella näkyy toinen gerbumies, tummasilmäinen. Ihanat vaaleat karvat näillä kummallakin kaveruksella. *sydän* Kotia nämä supersosiaaliset kaikkeenosallistujat siis vailla. *vink vink*

-Meri

P.S
Tämä ei ole gerbiili??  Käy kurkkaamassa myös edellinen postaukseni urosmarsuistani ( KLICK ) *sydän*


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Urosmarsujeni esittely...Erilaisia marsupersoonia? :)

Hei kaikki! 

Mie tuossa jo aiemmin tein esittelyn naarasmarsuistani ( KLICK ) ja nyt on urosten vuoro.

Tämä tiedemiehen näköinen tyyppi on nimeltään Underground's Melchior (*25.12.2013). Hän on luonteeltaan yhtä kummallinen kuin on söpökin, eli puhutaan aikamoisesta kummallisuusprosentista. :D Herra on niinkuin jostain aivan muulta planeetalta, mutta se on ihan ok, kun en itsekään taida olla aivan sieltä normaalimmasta päästä.. :D

Melchior "The Meltdown" on rodultaan lunkarya peruaani.

Tein jäynän moppipojille ja pistin porkkanan talouspaperihylsyn sisään. Melchior oli kuin kiroileva siili yrittäessään saada porkkanaa ulos sieltä ja lopulta luovutti ja meni murjottamaan. :D Kuvasta näkyy, että avitin porkkanaa hieman hylsystä ulos ja tämä mystisten planeettojen mies pääsi apajille.


 Tämä kuva myös viimevuoden alkukesästä otettu.

Tässä onnellinen avaruusmarsun omistaja. :D Hain Melchiorin, Dodin ja Kauhiksen luokseni Hyvinkään marsunäyttelystä 18.5.14 ystäväni ollessa avuliaasti kuskinani (ja kuvaajanani).

Mistä tietää, että paperipussissa on vihanneksia? Sieltä pilkottaa marsun karvapylly!

Tämä komistus on nimeltään Underground's Drop Dead Gorgeous (*2.12.2013) ja hän on rodultaan peruaani.

Herra sitten seisoskelee kurkkulautasen päällä. Tietenkin ensin heitti vaan kurkut pois tieltään.. :D Kuva viimevuoden toukokuulta.

Croisantti-Dodi. Tämä herra on paljon leppoisampi luonnoltaan kuin Melchior (the Meltdown). Viihtyy jopa sylissäkin tovin verran ilman hurjia ja päättömiä pakoaikeita. :D

Miun paita + Dodin ilme :D

Sitten pääsemmekin "normaaliturkkisempiin" uroksiin..
Musta Delfoin Eagle "Efeldon" (*27.7.2013, self black) ja valkoinen Katala Ukkonen (*20.8.2014, self DEW). "Katkis" on oma kasvattini ja Efeldon ensimmäinen urosmarsuni koskaan. Aivan hurmaavan ihana ja rauhallinen sylilöllykkä! *sydän* Katkiksen nimi juontaa juurensa todella kovista ukkosmyrskyistä hänen syntymänsä hetkellä. Katkiksesta myös tiesin heti, että hän jää minulle kotiin edustamaan omia kasvattejani, hän kun aivan pikkupirpanana oli jo aika kipakkaluonteinen. Kuvassa Efeldonilla purupölyä karvassa, siksi noin epäsiistin näköinen.

Efeldon kynsienleikkuupäivänä.

Itse tykkään leikata marsujen kynnet istuttamalla marsun varovasti ja tukevasti syliini marsun selkä mahaani vasten. Marsusta huomaa heti jos asento on epämukava (kuten urosten sukukalleudet huonossa asennossa), onneksi marsun asennon korjaaminen käy kädenkäänteessä.

Katkis on ilmeisesti yrittänyt maastoutua kaverinsa Efeldonin karvaan (good luck with that... :D ) kun naamaa koristaa musta karva. Katkis on aika herkkä tyyppi, mutta tarvittaessa rohkeampi kuin vanhempi kaverinsa.

Tässä vielä muutama räpsy Katkiksen ensimmäisestä vuorokaudesta. *sydän*



Kuvassa myös siskot Pikkuplaneetta ja Aurinkotuuli kera emon, Gaian. *sydän*

Kaveria on hyvä mukiloida kurkunsiivulla! (Hienoinen kokoero aikuisilla ja 1vrk ikäisillä marsulapsilla..)

"En oikein arvostanut saamaani pyllypesua...." sanoi Almond's Kuikuttava Kauhuelokuva, eli "Kauhis" (*7.3.2014, self cream).

 Kauhis seuranaan poikansa Tomera Juhlamestari, joka sai eilen oman kotinsa. :)

"Kurkku on hyvää!" T. Kauhis    Pikkupoika yritti maastoutumista isänsä kylkeen ehkä aavistuksen paremmalla menestyksellä kuin Katkis Efeldonin.. :D

Kaino-Vieno Kauhis

Urosmarsut usein aiheuttavat ihmisille päänvaivaa, koska koskaan ei ole takeita tuleeko kaksi urosta lopunikänsä toistensa kanssa toimeen. Veljeksetkin voivat vuosienkin jälkeen ryhtyä tappelemaan niin, että heidät täytyy erottaa eri asumuksiin. Tämä tulisi kaikkien urosmarsujenomistajien huomioida. Urokset usein ovat ihmistä kohtaan paljon rennompia sylilöllyköitä kuin naaraat, naarailla kun on toisinaan mielipiteitäkin asioista. :D Anyhows, marsut ovat suurimmilta osin aina todella leppoisia ja herkkiä olentoja, joita täytyy aina helliä kärsivällisesti ja rakkausysvyöryllä varustettuna. :)

-Meri